Siirry pääsisältöön

Markku Ropponen: Kuhala ja jokimurhat

"- En ymmärrä miten puukko ajelehti Kalmokankaan mahaan. Se työnnettiin siihen joko Mazdan sivuikkunasta, jostakin Kankaankadun varjoista, tai kaveri haali sen nahkoihinsa omin neuvoin pelkkää hyvää… huonoa säkäänsä."


Markku Ropponen: Kuhala ja jokimurhat (Tammi 2013)
363 sivua

Kuhala ja jokimurhat on jo järjestyksessään kahdestoista Markku Ropposen Otto Kuhala -nimisestä yksityisetsivästä kertova dekkari. Aiemmin en ole kuitenkaan tullut Kuhalan edesottamuksiin tutustuneeksi, vaikka mies seikkailee aivan kotikulmillanikin. Mutta nyt tuli vihdoin tutustuttua, eikä turhaan.

Kirjassa Otto Kuhala palkataan seuraamaan Kalevi Kalmokangasta, joka ehtii saada kuolettavasti puukosta mahaansa, ennen kuin Kuhalan työ edes ehtii päästä kunnolla käyntiin. Samoilta tantereilta, Tourujoen rantamilta, löytyy toinen ruumis - ja myöhemmin kolmaskin. Tappajaa jäljittäessään Kuhala joutuu piipahtamaan Pohjanmaan lakeuksilla, pääsee melkein hengestään Kangasniemellä ja päätyy kahnauksiin poliisin kanssa, vaikka onkin virkavallan kanssa samalla puolella lakia. Monenlaisten käänteiden jälkeen asiat kuitenkin ratkeavat ja tekijä saadaan kiinni. Jännitys säilyi loppumetreille saakka, sillä minä en ainakaan onnistunut tappajaa arvaamaan ennen kuin siinä vaiheessa, kun murhamiehen henkilöllisyys alkoi olla hyvin ilmeinen.

Dekkarin henkilögalleria on laaja, ja mukana on toinen toistaan erikoisempia hahmoja. Vaikka minun makuuni kavalkadia olisi voinut hieman supistaa, olivat monet esille marssitetut henkilöt kuitenkin kiinnostavasti rakennettuja ja siten puolsivat paikkaansa. Ihmishahmojen rinnalla mieleen jäi kaimaani, joka kävi ulkoilemassa Tourujoella omistajansa Tomin kanssa ja päätyi kerran karkuteille veteen talutushihnan katkettua. Nauruhermoja kutkutti, kun paikalle saapunut Kuhala soitti hätäkeskukseen saadakseen apua kaimaanin metsästykseen: "Hän yritti valita sanansa taiten, lausua ne järkevästi ja luottamusta herättäen, mutta sai toisessa päässä kuuntelevan päivystäjän hiljentymään puolen minuutin taukoon ja murjaisemaan sen jälkeen, että viikko sitten Tourujoesta pelastetun sarvikuonon jälkeen siellä ei pitänyt olla muuta naarattavaa kuin mummovainaan polkupyörä."

Ylipäätään kirjassa viehätti humoristinen ote, joka sai ajoittain nauramaan ääneen. Ainakin tämän kirjan perusteella Markku Ropponen on taitava sanankäyttäjä, joka vie tarinaa jouhevasti eteenpäin huumoria säästelemättä.

Aikaisemmin en ole Kuhala-dekkareihin tutustunut, koska en ole kokenut olevani varsinaista kohderyhmää. Kohderyhmäksi taas olen määritellyt keski-ikäiset ja vanhemmat miehet. Kuhala onkin hahmona kohderyhmäkäsitystäni tukeva: kuusikymppinen, yksin asuva, viskiä rakastava mies, jolla tosin naismaailmassakin vientiä tuntuu riittävän. Mutta kyllä Kuhalan edesottamuksiin kannattaa monenlaisten lukijoiden tutustua juuri tuon mainitsemani huumorin ansiosta. Päähenkilö ei suhtaudu  kanssakulkijoihinsa sen kummemmin kuin itseensäkään tappavan vakavasti vaan ennemminkin ironisesti ja on aina sanavalmis:
"(Vartija:) -Satutko muuten olemaan se Otto Kuhala?
(Kuhala:) - Niin että mikä Otto Kuhala?
- Täällä kulkee asiakkaiden levittämä huhu, että samannimisellä jyväskyläläisellä miehellä olisi jotakin tekemistä sikäläisen rikosylikonstaapelin kuoleman kanssa. Hetkinen, yksityisetsivä Kuhala, juu, niin se oli.
Kuhala sanoi olevansa ammatiltaan suunnittelupäällikkö nahkiaismertoja valmistavassa verstaassa ja kotoisin Sihtuunasta. - Nimeni on aika tavallinen. Tiedän erään Otto Kuhalan, joka pitää antikvariaattia Ypäjällä ja toisen, joka pelaa ammattilaisena fortunaa pohjoisnavalla."

Sen verran paljon viehätyin Ropposen sanansäilän terävyydestä, että aion tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok