Siirry pääsisältöön

Tekstit

Tommi Kovanen, Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Yhtäkkiä kuului kova pamaus ja maailmani musteni. Tajuntani valtasi hiljaisuus.
Pelikello pysähtyi aikaan 00:11 ja peli vihellettiin poikki.
Minua oli taklattu takaa kuolleesta kulmasta ja makasin jäällä tajuttomana."


Tommi Kovanen on entinen jääkiekkoilija, joka Rauman Lukossa puolustajana pelatessaan sai taklauksen seurauksena aivovamman ja joutui lopettamaan uransa. Mediassakin tilaa saanut tapaus on ehdottomasti kaiken julkisuuden arvoinen, ja enemmänkin. On hyvä, että monia epäreiluja ja absurdeja piirteitä saaneesta tapauksesta puhutaan ja kirjoitetaan. Jos sillä estetään yksikin vastaava vakava loukkaantuminen, on tehty jo paljon hyvää.

Kovin vaikealta tuntuu kirjoittaa kirjasta, joka perustuu traagisiin tositapahtumiin. Myötätuntoni on, ehdottomasti, kovia kokeneen pelaajan puolella. Hänen tarinansa on karmaiseva ja huolestuttava. Silti en voi olla sanomatta, että jonkinlainen moniäänisyys olisi voinut olla kokonaisuudelle eduksi, sillä nyt kirjassa korostuu Kovasen o…
Uusimmat tekstit

Jessica Knoll: Onnentyttö

"Olen TifAni FaNelli. Olen kaksikymmentäyhdeksänvuotias, ja marraskuun kahdestoista päivä vuonna 2001 olin neljätoistavuotias."

Storytelin äänikirjavalikoimaa selatessa silmiin osui Jessica Knollin romaani Onnentyttö, joka vaikutti kuvauksen perusteella lupaavalta:
Anilla on kaikki, mitä nuori newyorkilaisnainen voi vain haluta: upea työpaikka trendikkäässä naistenlehdessä, komea sulhanen seurapiirien huipulta sekä vaatekaappi ja tyylitaju, joka jähmettää kovimmankin fashionistan. Vaikka elämä on kuin suoraan satukirjasta, prinsessassa itsessään on kuitenkin jotakin pahasti pielessä.
Menneisyys ei jätä rauhaan. Järkyttävä tapaus Anin kouluvuosilta kiinnostaa mediaa yhä, ja Ani on lupautunut kertomaan oman versionsa tapahtumista dokumentissa, jonka kuvaukset tehdään hänen hääjuhlassaan. Samalla Ani haluaa näyttää kaikille, millainen menestyjä hänestä on tullut, mutta veitsenterävät muistikuvat alkavat puhkoa imagon pintaa, ja Ani joutuu kohtaamaan pahimmat pelkonsa. Odotuksia…

Elina Järvi ja Olga Poppius: Elämäni ennen kuolemaa

"Saara ei nykyään aktiivisesti mieti onnettomuutta ja sen tuomaa elämänmuutosta. 'Olen puhunut paljon onnettomuudesta ja aiemmasta elämästäni, eikä se ole tuottanut ongelmia. Mutta kun asiaa uppoutuu pohtimaan syvemmin, on se edelleen tosi vaikaa. Kun ajattelee, että tuossa entinen Saara ja tuossa nykyinen, siinä on aivan valtavan suuri ero.'"

Elämäni ennen kuolemaa on painava teos. Ei niinkään kokonsa vaan ennemminkin sisältönsä puolesta. Se on myös raskas ja raastava mutta ehkä juuri sen vuoksi ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Elina Järvi on kerännyt teokseen viisitoista todellista kertomusta ihmisistä, jotka ovat kohdanneet elämässään valtavan kriisin. Olga Poppiuksen kuvat täydentävät teosta onnistuneesti.

Kirjaa varten haastateltujen henkilöiden eteen on saattanut sattua sairastuminen tai liikenneonnettomuus, ja seurausten kanssa on pitänyt vain elää, vaikka koko elämä on saattanut mullistua täysin päälaelleen. Yksi kirjan tärkeimmistä muistutuksista onkin se, et…

Fiona Barton: Leski

"'Ei mitään hätää', hän sanoo. 'Se on ohi nyt.'
Niin kuin onkin. Ei enää poliiseja, ei enää Gleniä. Ei enää hänen höpsätyksiään."

Fiona Barton on esikoiskirjailija ja toimittaja, joka on kirjoittanut juttuja muun muassa isoista rikostapauksista. Ehkä siksi Leskessä on vahvasti esillä media, eikä suinkaan vain kauniissa valossa. Median ajojahti on ahdistavaa ja sitä, miten eri tiedotusvälineet kilpailevat toistensa kanssa saadakseen skuupin, Barton kuvaa todentuntuisesti ja elävästi.

Todentuntuisesti esikoisteoksessa kuvataan montaa muutakin asiaa. Esimerkiksi se, miten vaikeaa poliisin on saada rikollinen nalkkiin, tulee ahdistavan selväksi. Sekin, miten kierolla tavalla ihmismieli voi toimia, ripustetaan lukijan nähtäville - kaunista ei ole sekään.

Leskessä huomion keskipisteenä on Jean Taylor, joka on juuri menettänyt miehensä. Toimittajat juoksevat kilpaa naisen ovelle, sillä hän ei ole kuka tahansa leski: aviopuoliso Glen on ollut syytettynä lapsen sieppaam…

Alix Rickloff: Nanreath Hallin salaisuudet

"Minä ilmoittaudun Nanreath Halliin saamani komennuksen mukaisesti. Vaikka ylhäiset Trenowyrthit torjuisivatkin minut, pystyn silti tekemään töitä ja auttamaan parhaani mukaan. Kenties saan toivomani ulkomaankommennuksen, jos teen riittävän hyvää työtä."

Joulun ajalle etsiskelin luettavaa, joka olisi sopivasti viihdyttävää - ei liian vakavaa muttei myöskään liian höttöistä. Lumiomenan Katja kirjoitti blogissaan taannoin Alix Rickloffin historiallisesta romaanista Nanreath Hallin salaisuudet sen verran kiinnostusta herättävästi, että Iso-Britanniaan sijoittuva esikoisteos oli helppo valita joululukemistoon.

Tarina sijoittuu kahden sodan aikaan. 1910-luvun Cornwallissa lady Katherine, Kitty, elää etuoikutetun elämää Nanreath Hall -nimisessä kartanossa. Etuoikeudet tuovat kuitenkin mukanaan velvollisuuksia ja tiukkoja raameja: nuoren naisen ei ole sopivaa tehdä moniakaan asioita, eikä esimerkiksi nuoren naisen taiteellisuutta katsota suopeasti. Kun Katherine päättää antaa tunte…

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila

"Keittiö oli käynyt ahtaaksi.
Erno istui pöydän ääressä, edessään lasi kirkasta. Viki oli taas toisella puolella pöytää tyhjä lasi edessään. Liisa oli ottanut kylmäkaapista leipäkakut ja makeat antimet. Mari kuivasi vielä ylimääräisiä lautasia tiskipöydältä, niin että takapuoli värisi tomerasti.
Vieraiden hillitty puheensorina kuului taustalla. Hetkittäin joukosta kuului pikkulasten kirkkaita ääniä."

Peter Franzén hyppää Särkyneen pyörän karjatilan myötä uudenlaiseen tyylilajiin. Kun Samoilla silmillä ja Tumman veden päällä ovat tummasävyisiä, melankolisiakin, on tämä kirjailijan kolmas romaani komediallinen katsaus erään perheen juhlapäivään, jonka aikana ehtii sattua ja tapahtua monenmoista.

Yhdenpäivänromaanin keskiössä on Kaino, maatilan vanha emäntä, joka täyttää 80 vuotta. Merkkipäivää saapuvat juhlistamaan lapset perheineen, ja toki muitakin vieraita joukkoon mahtuu. Henkilögalleria onkin laaja mutta myös värikäs. Kaino ei suinkaan ole joukkion värittömin, vaan teräväki…

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat

"Raihnainen joukko kulki heidän perässään, ja he etenivät kohti ovensuusta odottavia Florencea ja Smudgea.  Hidasliikkeiset selviytyjät ohjattiin tervetulohuutojen ja lohdun sanojen kaikuessa sisään Sterneen." Veikeä voisi olla sopiva määritelmä Sadie Jonesin romaanille Kutsumattomat vieraat, joka sekoittaa mystisyyttä ja vanhaa kunnon birttihenkistä kartanoromantiikkaa tavalla, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt. Mystisyydestä ja kartanomiljööstä Jones keittää maistuvan sopan, jossa on sattumia. Kaikki sattumat eivät lusikkaan osu, jotkut lipsahtavat takaisin posliiniseen kulhoon ja uivat tavoittamattomiin.
Yhtä kaikki, soppa maistuu. Jälkimaku saattaa olla hieman hämmentävä, sillä aivan selväksi ei ehkä käy, mitä sattumat sisällään pitävät.

Ollaan siis Sternen kartanossa käymässä piakkoin juhlavalle illalliselle. Taloon on kutsuttu vieraita, mutta pian kutsumatta joukkoon liittyy epämääräinen joukkio matkalaisia, jotka ovat joutuneet junaonnettomuuteen. Muukalaisten määräst…